Turvallista matkaa Sattui joku vuosi sitten Korpilahden ja Jyväskylän välillä. Isäni oli juuri savustanut pari pellillistä aamulla nostettuja muikkuja. Hyviä olivat. Sain ahaa-elämyksen, että käympä moikkaamassa tuttua seppää Jyväskylässä, kun on nyt tämmöisiä lämpimäisiä viemisiksi. Kaunis kesäinen iltapäivä. Muikut siis moottoripyörän sivulaukkuun ja kuriiri matkaan. Joutsan ja Korpilahden väli oli yhtä nautittavaa ajettavaa kuin aina ennekin. Korpilahdelta Jyväskylään onkin sitten varsin puuduttavaa ajettavaa moottoripyörällä. Tylsää suoraa vilkasliikenteistä valtatietä. Onneksi nopeudet ovat pääasiassa kohtuullisen ripeitä. Matka jatkui sujuvasti, kunnes saavutin muutaman auton letkan. Positiivinen yllätys kuitenkin oli, että he kaikki antoivat tilaa keltaisesta viivasta huolimatta. Siitä minä sitten ohitin heidät - laillisesti ja turvallisesti keltaista viivaa rikkomatta. Sitten tulin ohituskieltoalueelle, jossa ei sovi ohitella, vaikka edelläajava antaisikin tietä. Lähestyin edelläajavaa täyteen kuormattua farmariautoa. Minulla ei ollut ohitusaikeitakaan vaikka nopeutemme ei ollut lähellekään tiekohtaista rajoitusta. Yli 30 vuoden moottoripyöräilykokemuksella noudatin edes ajattelemattani sääntöä "näe ja näy". Muistelin, että seuraavan mäenkinkareen jälkeen ohituskieltoalue loppuisi. Ryhmityin kaistan oikeaan reunaan nähdäkseni missä mennään ja miltä näyttää. Yllätyksekseni edelläajajani ajoikin oikealle puolelle reunaviivan yli. Olin jo nähnyt haluamani ja olin muistanut oikein - parin sadan metrin päästä ohituskieltoalue loppuisi. Ryhmityin nyt siis keskiviivan tuntumaan - en vain kärkkyäkseni ohituspaikkaa, vaan myös näkymään edelläajajalle, että täällä ollaan, sillä tuskin hän näkisi minua taustapeilistään kattoon asti kuormatusta autostaan. Seuraavaksi täysin kuivassa kirkkaassa kesäkelissä tapahtui jotain arvaamatonta: edelläajava vaihtoi taasen nopeasti ryhmittymistään, hän poukkasi keskiviivalle, ja taisi siinä renkaatkin käydä keltaisella viivalla - ja samalla sain kasvoilleni virkistävän suihkun - merkistä en menisi valalle, mutta uskoisin pesunesteen olleen Lasolia, ja pitoisuuden vahvaa. Kiroiluni ei auttanut, vaan Lasolit silmillä näin, että ohituskieltoalue loppuu juuri, eikä ketään ole tulossa vastaan. Vilkkua siis vasemmalle ja nopeus nousi sekunneissa 65:stä 80:aan. Vielä tässä vaiheessa ohitettava ikäänkuin kiilasi minua. Noh, moottoripyörän etuna on ketteryys ja kiihtyvyys. Kanssaliikkujan yrityksistä huolimatta ohitus sujui ripeästi ja turvallisesti. Sitten asiat eivät menneetkään kuten Stromsöössä. Lasoli alkoi kirvellä silmissä (ilmeisesti vedon kasvettua), ja peileistä näin, että ohittamani farmariauto oli nyt kiihdyttänyt vauhtiaan ja lähestyi minua. Onneksi kohdalla oli kaistan levyinen piennar ja bussipysäkki. Jarrutin siis bussipysäkille räpyttelemään silmiäni. Jo muutamia sekunteja myöhemmin silmät tuntuivat olevan kunnossa, ja jatkoin matkaa. Joitakin kilometrejä myöhemmin tavoitin autoletkan, jonka hännillä Lasolin ruikkija oli. Tällä kertaa osasin varoa hänen metkujaan, ja niinpä ohitin koko letkan turvallisesti hieman tavallista laajemmalla kaarroksella. Loppumatka sujuikin rutiinilla, seppä oli Jyväskylässä paikalla, ja muikut maistuivat... ;-)) Etusivulle